Eli tästä starttaa Dahlmannin suvun tarina :) 

 

                                 

Taksini pysähtyi rähjäisen puuhökkelin eteen ja olin aivan hämilläni. Kysyin kuskilta: "Onko tämä nyt varmasti Ankkalammentie 26?", ja sain myöntävän vastauksen. Pian tajusin, että kiinteistövälittäjä oli huijannut minua. Hän oli kertonut talon olevan hieman vanhempi, mutta silti trendikäs kaksikerroksinen puutalo jonka pihalla on oma lammikko. Pitihän tuo tavallaan paikkaansa, mutta kuvittelin nyt silti vähän jotain inhimillisempää asumusta.

Omaisuutta minulla ei hirveästi ollut mukana ja kämpässäkin oli huonekalut jo valmiina, joten muuttokuorma oli lähes olematon. Päästyäni yläkertaan katselin hieman ympärilleni. Mutta hei, enhän ole esitellyt itseäni lainkaan! Elikkäs, olen Anette Dahlman, nuori 20-vuotias tyttönen täältä jostain epämääräisestä paikasta. Asuin lähes koko lapsuuteni lastenkodissa ja sieltä päästyäni olen asunut vuokra-asunnoissa siellä täällä kunnes nyt muutin tänne "upeaan" talooni koska haluan asettua aloilleni ja miettiä hieman perhe- ja ammattivalintojani.

Ajattelin heti lähteä tutkimaan kaupunkia, joten soitin itselleni taksin.

Pian taksi tulikin ja pääsin matkaan. Keskustaan ei onneksi ollut kuin vähän yli kilometri, joten tiesin että vast edes matkan voisin taittaa myös kävellen.

Menin heti ensimmäisenä keskuspuistoon ja aloin tutkailemaan maisemia ja ihmisiä. Kauempana näkyi eräs mukavan näköinen mies, joka puhui puhelimessa ja samaan aikaan hymyili minulle.

Lopulta en voinut vastustaa kiusausta mennä juttelemaan hänelle, sillä miesparka oli jo yli puolituntia yrittänyt kiinnittää huomiotani. "Anteeksi, mutta tunnemmeko me", kysyin häneltä. Mies vastasi kieltävästi, mutta olin kuulemma niin kaunis näky että hän ei voinut olla tuijottamattakaan. Olin samaan aikaan hieman vaivautunut ja imarreltu, joten yritin keksiä jotain normaalia puhuttavaa. "Mun nimi on.. öh. Anette.", sopersin ja ojensin käteni miehelle joka esittäytyi Jermoksi.

Meillähän alkoikin sitten juttu luistaa hyvin(ehkä vähän liiankin hyvin, koska emme oikeastaan edes tunteneet toisiamme). Jermo flirttaili minkä ehti, ja toki myös minä ladoin kohteliaisuuksia, vaikka hänen ulkonäkönsä olikin ehkä hieman.. eh, resuinen. Nooh, pikku vikoja.

Ennemmin kuin huomasinkaan, olimme edenneet jo aika läheisiin tunnelmiin. Ihmettelin käytöstäni, koska tapanani ei todellakaan ole halailla vieraita suunnilleen tunnin tuntemiani miehiä puistossa. Jotenkin kuitenkin luotin Jermoon, ja hän oli luonteeltaan (se vähä mitä siitä olin oppinut) todella kultainen ja suloinen ihminen.

No, lopultahan siinä sitten kävi niin, että pyysin häntä kylään. Tässä vaiheessa minua alkoi pelottamaan hieman, koska perjaatteessaahan Jermo olisi voinut olla kuka vain hullu joka vain esittää mukavaa päästäkseen lähelleni.

Meillähän se hempeily sitten jatkui, ja lopulta uskaltauduin pyytämään Jermoa yöksi.

Niinpä meidän välit vain lähenivät ja lähenivät ja pian löysinkin itseni todella läheltä, sillä jokin minussa tahtoi painaa huuleni vasten Jermon huulia. Samaa kai tuokin halusi, koska ei ainakaan pyristellyt irti.

Yhtäkkiä hän otti kasvoilleen lempeän mutta silti jotenkin villin ja intohimoisen katseen ja alkoi riisumaan vaatteitani. Olin hieman jännittynyt, koska en kuitenkaan tuntenut miestä, mutta annoin hänen silti jatkaa.

Ajauduimme sängylleni, ja minulla oli vain päällä alusmekkoni..

..lopulta ei ollut sitten enää sitäkään. Vaikka olimme tunteneet niin vähän aikaa, tunsin silti rakastuneeni Jermoon. Hän oli ihana mies.

Vietimme todella ihania hetkiä. Sängystä noustuamme Jermolla oli todella epäilyttävä, mutta silti niin mielenkiintoinen ehdotus. Hän tahtoi muuttaa kanssani asumaan. Olin kertonut hänelle talousvaikeuksistani, ja hänellä kuulemma oli rahaa, joten hän pystyisi auttamaan laskujen maksamisessa ja muutenkin. Asuisimme ensin ihan kämppiksinä ja kavereina, mutta toki jos suhteemme pysyisi yhtä lämpöisenä kuin se nyt oli, voisi meistä tulla jotain muutakin. Hetken mietittyäni suostuin.

Olin kuitenkin todella uupunut, joten painuin takaisin nukkumaan.

Minun nukkuessani melko mielenkiintoiselta tuoksahtava Jermo päätti mennä kylpyyn, mikä oli varmasti ihan hyvä ratkaisu.

Kylvettyään tuo päätti ajaa partansa, mikä sekin oli mielestäni mainio teko. Miehen ilme parani heti kun hän pääsi sängestään eroon.

Ja niinpä lopulta myös Jermo kömpi viereeni ja niinpä tuhisimmekin sikeästi aamuun asti.

Aamuisella vessareissullani huomasin pöntön olevan aika pahassa kunnossa ja vedessä lillui kaikkea todella epämääräistä, joten päätin avata tukoksen.

En sitten tiedä oliko kyse pöntön ällöttävyydestä vai mistä, mutta yhtäkkiä vain kaikki tuli ylös ja oksensin. Tunsin olon muutenkin jotenkin tosi huteraksi joten ajattelin tulevani kipeäksi.

Ruokahalut oli kuitenkin tallella ja Jermo oli tehnyt aamiaiseksi vohveleita, joten toki menin syömään hieman kuvottavasta olostani huolimatta.

Aamiaispöydässä aloimme puhua vakavasti taloudellisesta tilanteestamme, ja koska kummallakaan meistä ei ollut työpaikkaa, päätimme molemmat etsiä sellaiset. Jermolla oli koulutusta lääkärin alalta ja niinpä hän suuntasikin sairaalalle hakemaan töitä. Hän pääsi kuin pääsikin sairaalan hommiin, vaikka kyse ei ollutkaan vielä muusta kuin lähinnä siivoamisesta. No, alkuhan sekin.

Tämän jälkeen mies asteli kaupungin vaatemyymälään, missä oli myös parturikampaajan palveluita.

Jermon ollessa stailaamassa itselleen uutta ulkomuotoa menin hakemaan töitä ravintolasta. Kokkaaminen ja leipominen oli aina ollut minulle rakas harrastus, niin kaipa siitä voisi ammantinkin ottaa. Sain töitä tiskaajana.

Oho! Kukas se siinä? Jermohan se. No, paranihan tuon ulkonäkö aika reippaasti, vaatteet olivat puhtaat ja uudet sekä hiukset olivat saaneet hieman tummemman värin. Pian puhelimeni soi ja Jermo pyysi minua tulemaan juhlamekko päällä kaupungin hienoimpaan ravintolaan, eli samaan, jonne oli tänään aikaisemmin hakeutunut töihin.

Rutkasti komistunut Jermo tahtoi tarjota minulle illallisen. Olin lievästi järkyttynyt kuinka meidän niukka rahavarastomme riitti hänen uusiin vaatteisiinsa ja kalliiseen illalliseen, mutta Jermo vain käski minun olevan murehtimatta. Mikäs siinä sitten, olihan se kivempi syödä hyvää ruokaa hyvännäköisen miehen seurassa.

Aterian jälkeen mies olikin sitten taas aika villillä päällä ja hyvä että olin ehtinyt pöydästä nousta, kun hän tarrasi minuun kiinni ja painoi pehmeät huulensa huuliani vasten. Taksia odotellessamme hän kuiski korvaani kaikkia ihania romanttisia juttuja, ja olin innoissani kuin teinityttö limudiskossa.

Kotiin päästyämme vaihdoin takaisin arkivaatteet, joka tosin osoittautui hieman turhaksi. Jermo pyysi minua kanssaan sängylle makoilemaan, ja niinpä taas yksi asia johti toiseen.

Näin. Osaatte varmaan kuvitella mitä sitten tapahtui, koska minä itse en viitsi alkaa selittämään :DD Kuva siis peiton alta.

Puuhiemme jälkeen nousin sängystä ylös, samalla kun Jermo jatkoi nukkumista. Vanha yöasuni tuntui hiukan pieneltä, joten kaivoin kaapista isomman. Samassa mieleeni tuli melko pelottava ajatus; mitä jos olenkin raskaana? Oireita ainakin oli, oksentelu ja muu pahoinvointi, turvotus mahan kohdalla + Jermo ja minä olimme harrastaneet lapsentekopuuhia. 100% varma ei tietenkään voinut olla, mutta jotenkin vaistosin asioiden olevan erilailla.

Siinähän sitä sitte oli kerrottavaa. En tiennyt miten saisin asiani sanottua, koska emme lyhyen tuttavuutemme aikana koskaan olleet puhuneet lapsista joten en voinut tietää halusiko Jermo niitä vai ei. Itse olisin toki innoissani vauvasta jos hänkin olisi, mutta toistaiseksi ajatus kauhistutti. Lopulta kierreltyäni sain asian kerrottua, vaikka en pystynyt miestä katsomaan silmiin."Nyt taitaa olla niin, että.. että.. että olen.. raskaana.", sain soperrettua.

Kuin salama Jermo hyppäsi kaulaani ja syleili minua tiukkaan. "Tulen mukaan synnytykseen. Otan lapsesta vastuun.. kasvatan häntä rakkaudella..", Jermo selitti nopeasti. "Siis jos vain haluat sen pitää..", tuo jatkoi hitaammin. Vastasin toki myöntävästi, ja olin onnellinen. Vaikka emme olleet tunteneetkaan kauaa, tuntui silti kuin olisimme olleet yhdessä monta vuotta. Nyt kai olimme myös pari, joten mikäs tässä jos raskaus vaan sujuu loppuun asti kuten pitääkin.

Jermolla oli ensimmäinen työpäivä, mutta ehdimme kuitenkin jutella hetken aikaa ennen kuin kyytyi tuli hakemaan häntä. Mies jutteli vatsalleni ja lopulta halasi minua hellästi. Meillä oli puhetta että pitäisi alkaa katsomaan isompaa asuntoa, kai meillä vähän parempaa olisi varaa kuin missä asuimme nyt. Lupasin mennä Jermon ollessa töissä kirjaston koneelta katselemaan vapaita asuntoja.

Jermon ja minun juttutuokio venyi niin pitkäksi, että hän melkein myöhästyi kyydistään mutta onneksi hän kuitenkin ehti. Olisi ollut noloa jos olisi ollut myöhässä heti ensimmäisenä työpäivänään. Päästyään töihin hän soitti minulle ja käski ottaa juhlamekon mukaan. Lisäksi saisin tulla kotiin vasta neljältä. Jermolla oli varmaankin jotain suunnitelmia?

Lähdin sitten puolilta päivin kirjastoon kuten olimme sopineet.

Muutaman tunnin etsittyäni löysin kuin löysinkin mukavan asunnon, joka oli meidän budjetin mukainen, kuvien mukaan melko siisti, rakennuslupaa oli, eli jos haluaisimme joskus laajentaa taloa niin se olisi mahdollista, + mikä hienointa talo oli keskustassa. Soitin heti Jermolle joka kävi myös työpaikkansa koneelta katsastamassa talon ja antoi minulle luvan soittaa kiinteistövälittäjälle. Sovimme että menisimme Jermon kanssa tänään illalla ehtiessämme katsastamaan talon, ja mikä hienointa, jos tahtoisimme muuttaa siihen, se onnistuisi jo saman viikon aikana!

Koska aikaa oli viellä hieman yli tunti jäljellä, ajattelin lukea raskautta käsittelevän kirjan. Se sisälsi paljon hyödyllistä tietoa jota en olisi todellakaan tiennyt.

Kävin vaihtamassa juhlatamineet ylleni kirjaston WC:ssä ja tilasin taksin kotiin. Kuulin musiikin kantautuvan terassilta.

Olin järkyttynyt (hyvällä tavalla). Jermo oli järjestänyt romanttisen illallisen meidän terassille. Oli ihania kukkasia ja romanttista musiikkia, sekä tunnelmallinen kynttilä palamassa.

Syötyämme olin juuri lähdössä viemään astioita yläkertaan pesuun, kun Jermo tarttui käteeni ja polvistui eteeni. Sydämeni hakkasi varmaan kahtasataa kun hän kaivoi taskustaan pienen rasian ja avasi sen hitaasti. Laatikosta paljastui sormus. "Anette. Tiedän että me ollaan tunnettu vasta todella vähän aikaa, mutta silti meille on tapahtunut jo paljon asioita joihin muilla pareilla menee monta vuotta. En tiedä sitten kertooko se siitä, että me ollaan melko hätäisiä, vai siitä, että me vaan annetaan kohtalon kuljettaa ja ollaan täydellinen pari, mutta jokatapauksessa mä rakastan sua. Kun näin sut siellä puistossa, tiesin että meistä tulee viellä jotain, ja niinhän meistä tuli. Meistä tuli suloinen pari, ja lisäksi meille tulee suloinen vauva. Niinpä mä pyydänkin, että jos sä tulisitvaimokseni.", Jermo sanoi ystävällisellä äänensävyllä.

"Voi Jermo!", sain sanottua kyyneleiden seasta. Nyökkäsin voimakkaasti ja hyppäsin itkien miehen syleilyyn. Pujotin sormuksen sormeeni, ja se näytti niin kauniilta. Olin aivan onneni kukkoloilla, kunnes muistin sopimani asuntoesittelyn. Mainitsin asiasta Jermolle, joka sanoi että vaatteet vaan vaihtoon ja menoksi.

Niinpä sitten menimme katsastamaan uutta taloa, ja päätimme ottaa sen. Sovimme esittelijän kanssa, että muutto tapahtuisi jo muutaman päivän sisällä.

 

 

 

Eli sellainen oli ensimmäinen osa. Olihan toi vähän lyhyt ja laatu oli mitä oli, mutta ainakin yritin ;D Antakaa positiivista tai negatiivista (ihan miten haluatte) palautetta, niin osaan sitten sen mukaan jatkaa ensiosassa :)