Uutta osaa pukkaa :) Viimeksihän jäimme siihen, kun Jermo kosi raskaana olevaa Anettea ja tämä vastasi myöntävästi. Pari lähti katsomaan uutta asuntoa, ja nyt tarina jatkuu siitä kun he ovat juuri muuttaneet ja on ensimmäinen aamu uudessa kodissa :)

 

 

Arkemme jatkui melko leppoisissa merkeissä. Saimme myytyä talonrähjämme ja ostimme uuden keskustan liepeiltä. Rahaa ei ollut hirveästi, joten meillä ei ollut varaa kuin vain makuuhuoneen remontointiin ja huonekaluihin. No, sitä mukaa sitten laitellaan asuntoa nätiksi kun rahaa tulee. Alan olemaan aika viimeisilläni raskaana, joten ihana Jermo on ottanut vastuun ja kokannut ruokamme ja tehnyt muutkin kotityöt.

Jermo oli päättänyt valmistaa jälleen aamupalaksi bravuurinsa, vohvelit. Mikäs siinä, ne olivat todella maukkaita.

Oli se Jermo vaan ihana, siellä se kokkasi keittiössä sillä välin kun minä huolehdin kylpyhuoneessa kauneudestani. Näin sen pitäisikin olla aina! Nyt raskauden myötä melko rasvainen ihoni muuttui vain entistä rasvaisemmaksi.

Jermo on niin suloinen. Siellä hän hääräsi keittiössä aamupalan parissa ja heti kun tulin paikalle, hän seisoskeli kahden lautasen kanssa ja ojensi toisen minulle.

Olen myös nykyään todella väsynyt, nukuin yhdeksän tunnin yöunet ja silti vain muutaman tunnin oltuani valveilla alkoi väsyttämään ja oli pakko mennä ottamaan nokoset. Hyvä että olin ehtinyt päätä laittaa tyynyyn kun olin jo nukahtanut.

Jermolla sitä virtaa taas riitti, hän oli noussut sängystä jo aikaisemmin kuin minä ja puuhasteli silti tarmokkaasti kotitöiden parissa. Ensin hän tiskasi kaikki astiat ja sen jälkeen pesi pesualtaan.

Heräsin siihen kun hän tuli makuuhuoneeseen ja ovi kolahti. "Anteeksi kamalasti", tuo sanoi hiljaa huomatessaan minun avanneeni silmäni. "Höpsö, kai sä nyt liikkua saat omassa kodissasi", naurahdin ja menin suutelemaan häntä. Romantiikka ei ollut kadonnut minnekkään raskauteni aikana, päinvastoin, lisääntynyt se oli.

Yhtäkkiä sain mielestäni mainion ajatuksen. "Hei, nyt lähdetään uimaan!", ehdotin (tai no käskin). Ensin Jermo hieman empi sillä laskettu aika oli jo muutaman päivän päästä eli synnytys voisi käynnistyä vaikka nyt heti, mutta lopulta hän silti suostui. Sen verran hän jo tunsi minua, että tiesi minun nostavan metelin jos en pääsisi, hormoonit katsokaas on vähän sekaisin.

Jermo käsitti että menisimme taksilla, mutta minä tahdoin liikuntaa ja lähdin kävellen. Miesparka ei tajunnut että olin jo lähtenyt, ja odotti monta minuuttia talomme edustalla kunnes soitti kännykkääni ja tiedusteli mitä oikein teen..

..ja niinpä hän lähti juoksien perääni. Uimala oli kuitenkin muutaman sadan metrin päässä, joten aika nopeasti hän sai minut hitaasti eteenpäin lyllertävän jättimahan kiinni.

Kävin vaihtamassa uimapuvun ylleni naisten pukuhuoneessa. Vaikka se olikin muka "raskaus-uimapuku", ei se meinannut mahtua ylleni.

Jermo taas vaihtoi omat uimapöksynsä miesten pukuhuoneessa.

Tuntui ihanalta päästä uimaan. Tunsin itseni todella raskaaksi (nyt todellakin tiedän miksi raskautta kutsutaan raskaudeksi) ja isoksi, mutta vedessä en tuntenut painoani ollenkaan ja pystyin liikkumaan miten tahdoin.

Innostuin ja virkistyin todella paljon altaassa. Meillä oli Jermon kanssa todella hauskaa, roiskimme toisiemme päälle vettä ja pelehdimme (ei sillä tavalla) ympäriinsä. Eräs uimassa ollut mummeli katsoi meitä paheksuen, mutta mitäs siitä, kerranhan sitä eletään, onhan meillä oikeus pitää hauskaa.

Yhtäkkiä tunsin jotain omituista. Kiljaisin todella kovaa ja pitelin mahaani. Vatsaani supisteli todella voimakkaasti ja tiesin, että nyt se oli sitten menoa, vauva alkaisi syntymään. Jermo pysyi onneksi melko rauhallisena ja hän käski minun hengitellä rauhassa ja ohjasi minut nojaamaan altaan reunaa vasten. Hän kiipesi altaasta ylös, otti käsistäni kiinni ja veti minut altaasta pois.

Lapsivettä valui jalkojeni välistä ja supistusten kivuliaisuus meinasi sumentaa tajuntani. Onneksi eräs ystävällinen nainen tajusi soittaa ambulanssin ja niinpä menimmekin pian Jermon kanssa pillit vinkuen kohti sairaalaa.

Seuraavana iltana, synnytyksen kestettyä noin 20 tuntia saimme pojan maailmaan. Suloinen pikkuinen sai nimekseen Daniel, ja luonteenpiirteet ovat sikeäuninen ja ystävällinen. Kannoimme lapsen Jermon kanssa ylpeinä vanhempina taksiin ja lähdimme kohti kotia.

Lastenhuoneessa ei ollut kuin vasta ikkuna, seinät ja sänky valmiina, kaikki muu puuttui. Tai tietenkin huoneessa oli lattia, mutta ajattelimme Jermon kanssa että laittaisimme huoneeseen pehmeän kokolattiamaton jotta Daniel ei leikkiessään satuttaisi itseään puuhun.

Olimme molemmat niin uupuneita ja kamalan nälkäisiä. Emme olleet nukkuneet tai syöneet yli vuorokauteen, joten arvaatte varmaankin mitä teimme aivan ensimmäisenä kotiin päästyä.

Kun Jermo oli saanut iltapalan syötyä, oli aika kömpiä pehmoiseen sänkyyn. Kello oli jo yli puolenyön, mutta onneksi seuraava päivä oli sunnuntai eikä Jermolla ollut töitä. Minä itse jäin vielä syömään.

Sieltähän minäkin tulin sitten perässä. Vaikka raskaus muuten olikin mukava ja olen onnellinen pikku-Danielista, niin olin silti iloinen päästessäni isosta mahasta eroon. En pystynyt pitkään aikaan nukkumaan vatsallani mikä oli lempiasentoni.

Sen yön nukuimmekin todella sikeästi. Minä näin unta häistä, Jermo taas näki painajaisia likaisista tiskeistä. Kai hän oli joutunut tiskaamaan raskausaikanani niin paljon, että ei päässyt likaiselta tiskivuorelta edes nukkuessaan pakoon.

Pomppasin yhtäkkiä hiestä märkänä sydän pamppaillen istumaan. Näin aivan kamalaa painajaista että istuin keskellä peltoa, ja Daniel makasi noin kymennen metriä minusta eteenpäin. Vauva itki sydäntä raastavasti, mutta minut oli köytetty tuoliin enkä päässyt hoivaamaan häntä. Yhtäkkiä vain joku tumma hahmo lähestyi poikaa ja nappasi sen kainaloonsa juosten kauas pois vauva mukanaan. Kamala uni. Onneksi pystyin pian raihoittumaan ja sain unen päästä kiinni.

Aamuyöstä Daniel alkoi itkemään huoneessaan, mutta minä en sitä kuullut. Huolehtiva ja rakastava isä meni katsomaan mikä vauvallamme oli hätänä, ja sai kunnian hoitaa ensimmäisen yösyötön. Hyvä, siitä se lähtee!

Syötettyään Danielin Jermo käväisi äkkiä juomassa mehua ennen kuin tuli takaisin nukkumaan.

Aamulla heräsimme molemmat todella virkeinä ja menimme heti katsomaan vauvaa. Seurasin vierestä kuin Jermo kohteli poikaansa hellästi, enkä katunut hetkeäkään että hän oli kihlattuni ja lapseni isä. Parempaa miestä ei varmasti ollut!

Jermon puuhatessa Danielin kanssa päätin minä pitkästä aikaa valmistaa aamiaista. Mietin pitkään mitä tekisin, ja päädyin lettuihin.

Huusin Jermon keittiöön ja ojensin hänelle lautasen. Hän oli palvellut ja hoivannut minua koko raskauden ajan, nyt oli minun vuoroni osoittaa kiitollisuuttani.

Syötyämme siirryimme makuuhuoneen puolelle. Vauvakin nukkui, joten päätimme järjestää mukavia hetkiä toistemme seurassa.

Jermo oli taas niin romanttinen ja ihana. Hän kehui minua kauniiksi sekä lempeäksi, ihanimmaksi naiseksi jonka tunsi. Hän silitteli poskeani ja halaili rakastaen.

Ja koska olimme juuri syöneet aamupalan, oli toki "aamujumpan" aika, täytyihän meidän pysyä kunnossa.

Kuten vauvaperheen arkeen kuuluu, täytyy omat puuhat välillä keskeyttää ja mennä katsomaan miten lapsi jaksaa.. Daniel itki huoneessaan, joten toki minä menin heti katsomaan mikä hätänä.

Huomionkipeä hän vain oli. Nostin vauvan syliini ja halailin sitä lempeästi. Pikkuinen nukahti heti käsivarsilleni joten laitoin hänet takaisin sänkyynsä.

Tajusin ettemme olleet siivonneet vessaa aikoihin ja se näyttikin aika kammottavalta. Pönttö oli mustavihreän pahanhajuisen liejun peitossa, enkä meinannut edes pesemällä saada sitä pois.

Minun siivotessa WC:tä alkoi Jermo lukemaan. Tuolia ei ollut joten hän joutui selaamaan uutisotsikot seinään nojaten.

Yhtäkkiä puhelin alkoi pirisemään ja Jermo nappasi luurin käteensä "Jermo Kaiku", hän vastasi puhelimeen. Hänen joku tuttavansi soitti ja kertoi kaupungilla olevan jonkintapaiset grillijuhlat meneillään. Päätimme toki mennä, voisimmehan tavata siellä muita kaupunkilaisia ja ehkä saada ystäviä.

Niinpä hän sitten soitti taksin, minä hain Danielin huoneestaan ja lähdimme kohti grillijuhlia.

Päästyämme perille olin hieman pettynyt, paikalla ei ollut kuin kaksi miestä jotka olivat niin keskittyneet puuhiinsa ettei heistä ollut seuraa.

Istahdin penkille pienokaisen kanssa ja Jermo ryhtyi grillailemaan hodareita. Pian väkeä alkoikin saapua, ja myös pomoni, "Joku" Pannumaakari (en muista etunimeä) saapui paikalle. Vaikka en töissä ole ollut raskauden takia ollenkaan, hän tervehti minua silti iloisesti. Pian Jermo sai hodarinsa valmiiksi ja toi ne pöytään. "Hei, mä käyn äkkiä tossa vessassa", hän kertoi.

"Heii, tekin olette tulleet tänne grillailemaan", sanoin iloisesti kun menin juttelemaan pomolleni. Juttelimme hetken, kunnes huomasin Danielin kakanneen vaippaansa. "En tiedä onko tämä nyt hieman noloa, mutta voisitko mitenkään viedä tän vauvan tuonne miesten vessaan? Mieheni on siellä ja sillä on hoitolaukku mukana missä on Danielin vaipat.", kysyin hieman nolona. Pannumaakari kuitenkin vastasi myöntävästi ja lähti Daniel mukanaan WC:seen.

Istahdin pöytään syömään Jermon paistamia hodareita, ja pian hän tulikin myös itse paikalle. "Mihin sä sen vauvan jätit?", kysyin hölmistyneenä Jermolta. "Mitenniin, eikö se ole sun kanssa", Jermo kysyi minuakin hölmistyneempänä. "Siis mun pomo toi sen sulle vessaan, koska sen vaipat piti vaihtaa!", sanoin kiihtyneenä. "Ei mulle kukaan mitään ole tuonut", tuo sanoi ihmeissään.

Pomppasin salamana pystyyn. "Kyllä se toi.. Nyt loppuu toi pilailu! Mä käskin sitä mun pomoa, herra Pannumaakaria, tuomaan Danielin sulle, koska sulla oli sen vaipat ja se oli tehnyt kakat.", kiljuin hysteerisenä. "Mulle mitkään kattilamaakarit ole mitään tuonut!", Jermo totesi hämillään. "Ja etkai sä tosissasi ole antanut meidän vauvaa jollekkin vieraalle ihmiselle?!", tuo jatkoi kiihtyneempänä. "No se on kaupungin arvostetuimman ravintolan johtaja ja mun pomo, en ajatellut sen ryöstävän meidän lasta!", kiljuin ja lähdin juoksemaan Jermo perässäni kadulle.

Miestä eikä sen paremmin meidän pikkuistakaan näkynyt missään. Olin aivan paniikissa ja itkin hysteerisenä. Myös Jermo oli kauhuissaan, en ollut ennen nähnyt häntä noin pelokkaana.

"Mä soitan poliisille", totesin ja kaivoin puhelimen taskustani. Selitin tarkkaan mitä oli tapahtunut, missä ja kenelle olin pikku-Danielin antanut. Poliisi käski ottaa rauhallisesti ja meidän olisi muka pitänyt mennä kotiin ja antaa poliisien hoitaa homma. Olin pöyristynyt, meidän vauva oli kateissa ja meidän pitäisi vain mennä kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Onneksi tiesin missä pomoni asui. Menimme hänen talolleen, mutta Jermo käski minun jäädä ulkopuolelle odottamaan, ties vaikka Pannumaakari olisi seonnut ja puolustaisi nappaamansa lastaan aseiden voimalla. Minua pelotti, talossa oli niin hiljaista. Tavallaan se oli hyvä, ei ainakaan tapahtunut mitään väkivaltaista, mutta silti olisin toivonut kuulevani jotain. Yhtäkkiä ovi aukesi, ja pomoni vaimo pyysi minut itkien sisään. Olin paniikissa ja juoksin Jermon luokse. Hän istui Daniel sylissä sohvalla pomoani vastapäätä. En käsittänyt ollenkaan, mutta istahdin kuitenkin mieheni viereen. "Olen niin pahoillani.. Vaimoni ja minä olemme jo useamman vuoden yrittäneet saada omaa lasta. Se ei ole kuitenkaan onnistunut, vaikka se on hartain toiveemme. Olimme jo luovuttaneet, mutta tänään kun annoit vauvasi syliini, päässäni jotenkin naksahti ja toin lapsen tänne. Suunnittelin, että pakkaisimme laukut ja suuntaisimme vaimoni ja vauvan kanssa jonnekkin kauas pois ja aloittaisimme uuden elämän perheenä..", Pannumaakari sanoi surullisena. Tavallaan minua säälitti, mutta olin silti vihainen. Pian poliisit saapuivat paikalle ja veivät hänet.

Kello oli jo melkein 3.00, ja me lähdimme Jermon ja Danielin kanssa kotiin. Olin kamalan järkyttynyt, en tiennyt mitä tehdä. Halusin Pannumaakarin telkien taa tai vähintään hoitoon, mutta toisaalta taas.. Niin, en tiedä. Tärkeintä nyt kuitenkin oli, että me kaikki kolme olimme taas yhdessä.

Kun saimme pikkuisen petiinsä, purskahdin taas itkuun. Olin kamalan järkyttynyt, mutta silti niin helpottunut. Tunteet myllersivät ympäriinsä sisälläni ja en saanut mistää selvää.. Onneksi kuitenkin perheessä oli edes toinen selväjärkinen, Jermo, joka osasi lohduttaa minua.

Oli jo aamuyö kun pääsimme nukkumaan. Jermon yöunet jäivät tosi lyhyiksi, sillä hänen piti lähteä töihin kahdeksan aikoihin. En nukkunut kovin hyvin, saatoin kyllä nukahtaa, mutta säpsähtelin varmaan viiden minuutin välein hereille.

Jermo-parka oli todella väsynyt ja kehotin häntä soittamaan töihin ettei hän pääse tänään tulemaan, mutta urheana hän ilmoitti ettei hänellä ollut varaa sanoa edes yhden päivän palkalle "ei", joten niinpä hän sitten lähti sairaalalle.

Herättyäni huomasin oloni olevan todella kummallinen. Paita kiristi ja olo oli hutera. Suussa oli outo maku ja muutenkin tuntui että kaikki ei ollut kuin normaalisti. Ajatus uudesta raskaudesta kävi mielessä, joten tilasin taksin ja lähdin heti kaupasta ostamaan raskaustestiä.

Pian pääsinkin kauppaan ja kädet väristen astelin raskaustestihyllylle.

Kotiin päästyäni katsoin Danielia ja höpisin kaikenlaisia juttuja. Kerroin siitä, että hän saa ehkä pikkusiskon- tai veljen, ja että kuinka välitän hänestä todella paljon.

Iltapäivällä ryhdyin tekemään makaroonilaatikkoa. Yhtäkkiä Jermo juoksi keittiöön, tarrasi minuun, nosti ilmaan ja pyöri ympäri. "Mitä nyt?", kysyin naurahtaen, ja hän kertoi saaneensa ylennyksen. Hän oli myös saanut hieman bonusta, ja nyt rahaa alkaisi tulla hieman enemmän.

Syötyäni menin vessaan tekemään raskaustestin. Odotin tuoteselosteessa mainitut viisi pitkää minuttia ja silmäilin testiruudukkoa. Hetki hetkeltä testiin voimistui kaksi viivaa, joka merkitsi raskautta. Katsoin peilikuvaani hämilläni. "Minusta tulee äiti. Taas.", ajattelin.

Menin heti vaihtamaan raskausvaatteet ylleni, vaikka perjaatteessahan olisin voinut käyttää vielä tavallisiakin. Jotenkin paita oli kuitenkin tiukka, joten ajattelin että parempi se kai on mukavissa vaatteissa olla kuin likistävissä.

Nyt pitikin sitten kertoa enää Jermolle. "Tota noin. Nyt tän pitäisi olla vähän helpompaa kun viimeksi, koska tiedän suunnilleen mitä ajattelet.. Mä olen raskaana. Taas.", sanoin hymyillen. Jermon ilme kirkastui heti, ja hän ryntäsi halaamaan minua. "Meille tulee toinenkin vauva", hän totesi iloisena. "Pitäisikö meidän muuten puhua vähän niistä häistä?", kysyin. "Haluaisin että ne järjestettäisiin tämän raskauden aikana", jatkoin. Jermo vastasi sen käyvän, jos paikka vain löytyisi. Olin onnellinen, kohta olisin rouva Dahlman, herra Dahlmanin vaimo.

 

Tällainen osa tällä kertaa. Kommentoitakaa ja kertokaa toki mielipiteenne :) Ja sanokaa jos jaarittelen liikaa.