Uutta osaa pukkaa :) Viimeksihän jäimme siihen, kun Jermo kosi raskaana olevaa Anettea ja tämä vastasi myöntävästi. Pari lähti katsomaan uutta asuntoa, ja nyt tarina jatkuu siitä kun he ovat juuri muuttaneet ja on ensimmäinen aamu uudessa kodissa :)

 

 

Arkemme jatkui melko leppoisissa merkeissä. Saimme myytyä talonrähjämme ja ostimme uuden keskustan liepeiltä. Rahaa ei ollut hirveästi, joten meillä ei ollut varaa kuin vain makuuhuoneen remontointiin ja huonekaluihin. No, sitä mukaa sitten laitellaan asuntoa nätiksi kun rahaa tulee. Alan olemaan aika viimeisilläni raskaana, joten ihana Jermo on ottanut vastuun ja kokannut ruokamme ja tehnyt muutkin kotityöt.

Jermo oli päättänyt valmistaa jälleen aamupalaksi bravuurinsa, vohvelit. Mikäs siinä, ne olivat todella maukkaita.

Oli se Jermo vaan ihana, siellä se kokkasi keittiössä sillä välin kun minä huolehdin kylpyhuoneessa kauneudestani. Näin sen pitäisikin olla aina! Nyt raskauden myötä melko rasvainen ihoni muuttui vain entistä rasvaisemmaksi.

Jermo on niin suloinen. Siellä hän hääräsi keittiössä aamupalan parissa ja heti kun tulin paikalle, hän seisoskeli kahden lautasen kanssa ja ojensi toisen minulle.

Olen myös nykyään todella väsynyt, nukuin yhdeksän tunnin yöunet ja silti vain muutaman tunnin oltuani valveilla alkoi väsyttämään ja oli pakko mennä ottamaan nokoset. Hyvä että olin ehtinyt päätä laittaa tyynyyn kun olin jo nukahtanut.

Jermolla sitä virtaa taas riitti, hän oli noussut sängystä jo aikaisemmin kuin minä ja puuhasteli silti tarmokkaasti kotitöiden parissa. Ensin hän tiskasi kaikki astiat ja sen jälkeen pesi pesualtaan.

Heräsin siihen kun hän tuli makuuhuoneeseen ja ovi kolahti. "Anteeksi kamalasti", tuo sanoi hiljaa huomatessaan minun avanneeni silmäni. "Höpsö, kai sä nyt liikkua saat omassa kodissasi", naurahdin ja menin suutelemaan häntä. Romantiikka ei ollut kadonnut minnekkään raskauteni aikana, päinvastoin, lisääntynyt se oli.

Yhtäkkiä sain mielestäni mainion ajatuksen. "Hei, nyt lähdetään uimaan!", ehdotin (tai no käskin). Ensin Jermo hieman empi sillä laskettu aika oli jo muutaman päivän päästä eli synnytys voisi käynnistyä vaikka nyt heti, mutta lopulta hän silti suostui. Sen verran hän jo tunsi minua, että tiesi minun nostavan metelin jos en pääsisi, hormoonit katsokaas on vähän sekaisin.

Jermo käsitti että menisimme taksilla, mutta minä tahdoin liikuntaa ja lähdin kävellen. Miesparka ei tajunnut että olin jo lähtenyt, ja odotti monta minuuttia talomme edustalla kunnes soitti kännykkääni ja tiedusteli mitä oikein teen..

..ja niinpä hän lähti juoksien perääni. Uimala oli kuitenkin muutaman sadan metrin päässä, joten aika nopeasti hän sai minut hitaasti eteenpäin lyllertävän jättimahan kiinni.

Kävin vaihtamassa uimapuvun ylleni naisten pukuhuoneessa. Vaikka se olikin muka "raskaus-uimapuku", ei se meinannut mahtua ylleni.

Jermo taas vaihtoi omat uimapöksynsä miesten pukuhuoneessa.

Tuntui ihanalta päästä uimaan. Tunsin itseni todella raskaaksi (nyt todellakin tiedän miksi raskautta kutsutaan raskaudeksi) ja isoksi, mutta vedessä en tuntenut painoani ollenkaan ja pystyin liikkumaan miten tahdoin.

Innostuin ja virkistyin todella paljon altaassa. Meillä oli Jermon kanssa todella hauskaa, roiskimme toisiemme päälle vettä ja pelehdimme (ei sillä tavalla) ympäriinsä. Eräs uimassa ollut mummeli katsoi meitä paheksuen, mutta mitäs siitä, kerranhan sitä eletään, onhan meillä oikeus pitää hauskaa.

Yhtäkkiä tunsin jotain omituista. Kiljaisin todella kovaa ja pitelin mahaani. Vatsaani supisteli todella voimakkaasti ja tiesin, että nyt se oli sitten menoa, vauva alkaisi syntymään. Jermo pysyi onneksi melko rauhallisena ja hän käski minun hengitellä rauhassa ja ohjasi minut nojaamaan altaan reunaa vasten. Hän kiipesi altaasta ylös, otti käsistäni kiinni ja veti minut altaasta pois.

Lapsivettä valui jalkojeni välistä ja supistusten kivuliaisuus meinasi sumentaa tajuntani. Onneksi eräs ystävällinen nainen tajusi soittaa ambulanssin ja niinpä menimmekin pian Jermon kanssa pillit vinkuen kohti sairaalaa.

Seuraavana iltana, synnytyksen kestettyä noin 20 tuntia saimme pojan maailmaan. Suloinen pikkuinen sai nimekseen Daniel, ja luonteenpiirteet ovat sikeäuninen ja ystävällinen. Kannoimme lapsen Jermon kanssa ylpeinä vanhempina taksiin ja lähdimme kohti kotia.

Lastenhuoneessa ei ollut kuin vasta ikkuna, seinät ja sänky valmiina, kaikki muu puuttui. Tai tietenkin huoneessa oli lattia, mutta ajattelimme Jermon kanssa että laittaisimme huoneeseen pehmeän kokolattiamaton jotta Daniel ei leikkiessään satuttaisi itseään puuhun.

Olimme molemmat niin uupuneita ja kamalan nälkäisiä. Emme olleet nukkuneet tai syöneet yli vuorokauteen, joten arvaatte varmaankin mitä teimme aivan ensimmäisenä kotiin päästyä.

Kun Jermo oli saanut iltapalan syötyä, oli aika kömpiä pehmoiseen sänkyyn. Kello oli jo yli puolenyön, mutta onneksi seuraava päivä oli sunnuntai eikä Jermolla ollut töitä. Minä itse jäin vielä syömään.

Sieltähän minäkin tulin sitten perässä. Vaikka raskaus muuten olikin mukava ja olen onnellinen pikku-Danielista, niin olin silti iloinen päästessäni isosta mahasta eroon. En pystynyt pitkään aikaan nukkumaan vatsallani mikä oli lempiasentoni.

Sen yön nukuimmekin todella sikeästi. Minä näin unta häistä, Jermo taas näki painajaisia likaisista tiskeistä. Kai hän oli joutunut tiskaamaan raskausaikanani niin paljon, että ei päässyt likaiselta tiskivuorelta edes nukkuessaan pakoon.

Pomppasin yhtäkkiä hiestä märkänä sydän pamppaillen istumaan. Näin aivan kamalaa painajaista että istuin keskellä peltoa, ja Daniel makasi noin kymennen metriä minusta eteenpäin. Vauva itki sydäntä raastavasti, mutta minut oli köytetty tuoliin enkä päässyt hoivaamaan häntä. Yhtäkkiä vain joku tumma hahmo lähestyi poikaa ja nappasi sen kainaloonsa juosten kauas pois vauva mukanaan. Kamala uni. Onneksi pystyin pian raihoittumaan ja sain unen päästä kiinni.

Aamuyöstä Daniel alkoi itkemään huoneessaan, mutta minä en sitä kuullut. Huolehtiva ja rakastava isä meni katsomaan mikä vauvallamme oli hätänä, ja sai kunnian hoitaa ensimmäisen yösyötön. Hyvä, siitä se lähtee!

Syötettyään Danielin Jermo käväisi äkkiä juomassa mehua ennen kuin tuli takaisin nukkumaan.

Aamulla heräsimme molemmat todella virkeinä ja menimme heti katsomaan vauvaa. Seurasin vierestä kuin Jermo kohteli poikaansa hellästi, enkä katunut hetkeäkään että hän oli kihlattuni ja lapseni isä. Parempaa miestä ei varmasti ollut!

Jermon puuhatessa Danielin kanssa päätin minä pitkästä aikaa valmistaa aamiaista. Mietin pitkään mitä tekisin, ja päädyin lettuihin.

Huusin Jermon keittiöön ja ojensin hänelle lautasen. Hän oli palvellut ja hoivannut minua koko raskauden ajan, nyt oli minun vuoroni osoittaa kiitollisuuttani.

Syötyämme siirryimme makuuhuoneen puolelle. Vauvakin nukkui, joten päätimme järjestää mukavia hetkiä toistemme seurassa.

Jermo oli taas niin romanttinen ja ihana. Hän kehui minua kauniiksi sekä lempeäksi, ihanimmaksi naiseksi jonka tunsi. Hän silitteli poskeani ja halaili rakastaen.

Ja koska olimme juuri syöneet aamupalan, oli toki "aamujumpan" aika, täytyihän meidän pysyä kunnossa.

Kuten vauvaperheen arkeen kuuluu, täytyy omat puuhat välillä keskeyttää ja mennä katsomaan miten lapsi jaksaa.. Daniel itki huoneessaan, joten toki minä menin heti katsomaan mikä hätänä.

Huomionkipeä hän vain oli. Nostin vauvan syliini ja halailin sitä lempeästi. Pikkuinen nukahti heti käsivarsilleni joten laitoin hänet takaisin sänkyynsä.

Tajusin ettemme olleet siivonneet vessaa aikoihin ja se näyttikin aika kammottavalta. Pönttö oli mustavihreän pahanhajuisen liejun peitossa, enkä meinannut edes pesemällä saada sitä pois.

Minun siivotessa WC:tä alkoi Jermo lukemaan. Tuolia ei ollut joten hän joutui selaamaan uutisotsikot seinään nojaten.

Yhtäkkiä puhelin alkoi pirisemään ja Jermo nappasi luurin käteensä "Jermo Kaiku", hän vastasi puhelimeen. Hänen joku tuttavansi soitti ja kertoi kaupungilla olevan jonkintapaiset grillijuhlat meneillään. Päätimme toki mennä, voisimmehan tavata siellä muita kaupunkilaisia ja ehkä saada ystäviä.

Niinpä hän sitten soitti taksin, minä hain Danielin huoneestaan ja lähdimme kohti grillijuhlia.

Päästyämme perille olin hieman pettynyt, paikalla ei ollut kuin kaksi miestä jotka olivat niin keskittyneet puuhiinsa ettei heistä ollut seuraa.

Istahdin penkille pienokaisen kanssa ja Jermo ryhtyi grillailemaan hodareita. Pian väkeä alkoikin saapua, ja myös pomoni, "Joku" Pannumaakari (en muista etunimeä) saapui paikalle. Vaikka en töissä ole ollut raskauden takia ollenkaan, hän tervehti minua silti iloisesti. Pian Jermo sai hodarinsa valmiiksi ja toi ne pöytään. "Hei, mä käyn äkkiä tossa vessassa", hän kertoi.

"Heii, tekin olette tulleet tänne grillailemaan", sanoin iloisesti kun menin juttelemaan pomolleni. Juttelimme hetken, kunnes huomasin Danielin kakanneen vaippaansa. "En tiedä onko tämä nyt hieman noloa, mutta voisitko mitenkään viedä tän vauvan tuonne miesten vessaan? Mieheni on siellä ja sillä on hoitolaukku mukana missä on Danielin vaipat.", kysyin hieman nolona. Pannumaakari kuitenkin vastasi myöntävästi ja lähti Daniel mukanaan WC:seen.

Istahdin pöytään syömään Jermon paistamia hodareita, ja pian hän tulikin myös itse paikalle. "Mihin sä sen vauvan jätit?", kysyin hölmistyneenä Jermolta. "Mitenniin, eikö se ole sun kanssa", Jermo kysyi minuakin hölmistyneempänä. "Siis mun pomo toi sen sulle vessaan, koska sen vaipat piti vaihtaa!", sanoin kiihtyneenä. "Ei mulle kukaan mitään ole tuonut", tuo sanoi ihmeissään.

Pomppasin salamana pystyyn. "Kyllä se toi.. Nyt loppuu toi pilailu! Mä käskin sitä mun pomoa, herra Pannumaakaria, tuomaan Danielin sulle, koska sulla oli sen vaipat ja se oli tehnyt kakat.", kiljuin hysteerisenä. "Mulle mitkään kattilamaakarit ole mitään tuonut!", Jermo totesi hämillään. "Ja etkai sä tosissasi ole antanut meidän vauvaa jollekkin vieraalle ihmiselle?!", tuo jatkoi kiihtyneempänä. "No se on kaupungin arvostetuimman ravintolan johtaja ja mun pomo, en ajatellut sen ryöstävän meidän lasta!", kiljuin ja lähdin juoksemaan Jermo perässäni kadulle.

Miestä eikä sen paremmin meidän pikkuistakaan näkynyt missään. Olin aivan paniikissa ja itkin hysteerisenä. Myös Jermo oli kauhuissaan, en ollut ennen nähnyt häntä noin pelokkaana.

"Mä soitan poliisille", totesin ja kaivoin puhelimen taskustani. Selitin tarkkaan mitä oli tapahtunut, missä ja kenelle olin pikku-Danielin antanut. Poliisi käski ottaa rauhallisesti ja meidän olisi muka pitänyt mennä kotiin ja antaa poliisien hoitaa homma. Olin pöyristynyt, meidän vauva oli kateissa ja meidän pitäisi vain mennä kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Onneksi tiesin missä pomoni asui. Menimme hänen talolleen, mutta Jermo käski minun jäädä ulkopuolelle odottamaan, ties vaikka Pannumaakari olisi seonnut ja puolustaisi nappaamansa lastaan aseiden voimalla. Minua pelotti, talossa oli niin hiljaista. Tavallaan se oli hyvä, ei ainakaan tapahtunut mitään väkivaltaista, mutta silti olisin toivonut kuulevani jotain. Yhtäkkiä ovi aukesi, ja pomoni vaimo pyysi minut itkien sisään. Olin paniikissa ja juoksin Jermon luokse. Hän istui Daniel sylissä sohvalla pomoani vastapäätä. En käsittänyt ollenkaan, mutta istahdin kuitenkin mieheni viereen. "Olen niin pahoillani.. Vaimoni ja minä olemme jo useamman vuoden yrittäneet saada omaa lasta. Se ei ole kuitenkaan onnistunut, vaikka se on hartain toiveemme. Olimme jo luovuttaneet, mutta tänään kun annoit vauvasi syliini, päässäni jotenkin naksahti ja toin lapsen tänne. Suunnittelin, että pakkaisimme laukut ja suuntaisimme vaimoni ja vauvan kanssa jonnekkin kauas pois ja aloittaisimme uuden elämän perheenä..", Pannumaakari sanoi surullisena. Tavallaan minua säälitti, mutta olin silti vihainen. Pian poliisit saapuivat paikalle ja veivät hänet.

Kello oli jo melkein 3.00, ja me lähdimme Jermon ja Danielin kanssa kotiin. Olin kamalan järkyttynyt, en tiennyt mitä tehdä. Halusin Pannumaakarin telkien taa tai vähintään hoitoon, mutta toisaalta taas.. Niin, en tiedä. Tärkeintä nyt kuitenkin oli, että me kaikki kolme olimme taas yhdessä.

Kun saimme pikkuisen petiinsä, purskahdin taas itkuun. Olin kamalan järkyttynyt, mutta silti niin helpottunut. Tunteet myllersivät ympäriinsä sisälläni ja en saanut mistää selvää.. Onneksi kuitenkin perheessä oli edes toinen selväjärkinen, Jermo, joka osasi lohduttaa minua.

Oli jo aamuyö kun pääsimme nukkumaan. Jermon yöunet jäivät tosi lyhyiksi, sillä hänen piti lähteä töihin kahdeksan aikoihin. En nukkunut kovin hyvin, saatoin kyllä nukahtaa, mutta säpsähtelin varmaan viiden minuutin välein hereille.

Jermo-parka oli todella väsynyt ja kehotin häntä soittamaan töihin ettei hän pääse tänään tulemaan, mutta urheana hän ilmoitti ettei hänellä ollut varaa sanoa edes yhden päivän palkalle "ei", joten niinpä hän sitten lähti sairaalalle.

Herättyäni huomasin oloni olevan todella kummallinen. Paita kiristi ja olo oli hutera. Suussa oli outo maku ja muutenkin tuntui että kaikki ei ollut kuin normaalisti. Ajatus uudesta raskaudesta kävi mielessä, joten tilasin taksin ja lähdin heti kaupasta ostamaan raskaustestiä.

Pian pääsinkin kauppaan ja kädet väristen astelin raskaustestihyllylle.

Kotiin päästyäni katsoin Danielia ja höpisin kaikenlaisia juttuja. Kerroin siitä, että hän saa ehkä pikkusiskon- tai veljen, ja että kuinka välitän hänestä todella paljon.

Iltapäivällä ryhdyin tekemään makaroonilaatikkoa. Yhtäkkiä Jermo juoksi keittiöön, tarrasi minuun, nosti ilmaan ja pyöri ympäri. "Mitä nyt?", kysyin naurahtaen, ja hän kertoi saaneensa ylennyksen. Hän oli myös saanut hieman bonusta, ja nyt rahaa alkaisi tulla hieman enemmän.

Syötyäni menin vessaan tekemään raskaustestin. Odotin tuoteselosteessa mainitut viisi pitkää minuttia ja silmäilin testiruudukkoa. Hetki hetkeltä testiin voimistui kaksi viivaa, joka merkitsi raskautta. Katsoin peilikuvaani hämilläni. "Minusta tulee äiti. Taas.", ajattelin.

Menin heti vaihtamaan raskausvaatteet ylleni, vaikka perjaatteessahan olisin voinut käyttää vielä tavallisiakin. Jotenkin paita oli kuitenkin tiukka, joten ajattelin että parempi se kai on mukavissa vaatteissa olla kuin likistävissä.

Nyt pitikin sitten kertoa enää Jermolle. "Tota noin. Nyt tän pitäisi olla vähän helpompaa kun viimeksi, koska tiedän suunnilleen mitä ajattelet.. Mä olen raskaana. Taas.", sanoin hymyillen. Jermon ilme kirkastui heti, ja hän ryntäsi halaamaan minua. "Meille tulee toinenkin vauva", hän totesi iloisena. "Pitäisikö meidän muuten puhua vähän niistä häistä?", kysyin. "Haluaisin että ne järjestettäisiin tämän raskauden aikana", jatkoin. Jermo vastasi sen käyvän, jos paikka vain löytyisi. Olin onnellinen, kohta olisin rouva Dahlman, herra Dahlmanin vaimo.

 

Tällainen osa tällä kertaa. Kommentoitakaa ja kertokaa toki mielipiteenne :) Ja sanokaa jos jaarittelen liikaa.

 

 

Eli tästä starttaa Dahlmannin suvun tarina :) 

 

                                 

Taksini pysähtyi rähjäisen puuhökkelin eteen ja olin aivan hämilläni. Kysyin kuskilta: "Onko tämä nyt varmasti Ankkalammentie 26?", ja sain myöntävän vastauksen. Pian tajusin, että kiinteistövälittäjä oli huijannut minua. Hän oli kertonut talon olevan hieman vanhempi, mutta silti trendikäs kaksikerroksinen puutalo jonka pihalla on oma lammikko. Pitihän tuo tavallaan paikkaansa, mutta kuvittelin nyt silti vähän jotain inhimillisempää asumusta.

Omaisuutta minulla ei hirveästi ollut mukana ja kämpässäkin oli huonekalut jo valmiina, joten muuttokuorma oli lähes olematon. Päästyäni yläkertaan katselin hieman ympärilleni. Mutta hei, enhän ole esitellyt itseäni lainkaan! Elikkäs, olen Anette Dahlman, nuori 20-vuotias tyttönen täältä jostain epämääräisestä paikasta. Asuin lähes koko lapsuuteni lastenkodissa ja sieltä päästyäni olen asunut vuokra-asunnoissa siellä täällä kunnes nyt muutin tänne "upeaan" talooni koska haluan asettua aloilleni ja miettiä hieman perhe- ja ammattivalintojani.

Ajattelin heti lähteä tutkimaan kaupunkia, joten soitin itselleni taksin.

Pian taksi tulikin ja pääsin matkaan. Keskustaan ei onneksi ollut kuin vähän yli kilometri, joten tiesin että vast edes matkan voisin taittaa myös kävellen.

Menin heti ensimmäisenä keskuspuistoon ja aloin tutkailemaan maisemia ja ihmisiä. Kauempana näkyi eräs mukavan näköinen mies, joka puhui puhelimessa ja samaan aikaan hymyili minulle.

Lopulta en voinut vastustaa kiusausta mennä juttelemaan hänelle, sillä miesparka oli jo yli puolituntia yrittänyt kiinnittää huomiotani. "Anteeksi, mutta tunnemmeko me", kysyin häneltä. Mies vastasi kieltävästi, mutta olin kuulemma niin kaunis näky että hän ei voinut olla tuijottamattakaan. Olin samaan aikaan hieman vaivautunut ja imarreltu, joten yritin keksiä jotain normaalia puhuttavaa. "Mun nimi on.. öh. Anette.", sopersin ja ojensin käteni miehelle joka esittäytyi Jermoksi.

Meillähän alkoikin sitten juttu luistaa hyvin(ehkä vähän liiankin hyvin, koska emme oikeastaan edes tunteneet toisiamme). Jermo flirttaili minkä ehti, ja toki myös minä ladoin kohteliaisuuksia, vaikka hänen ulkonäkönsä olikin ehkä hieman.. eh, resuinen. Nooh, pikku vikoja.

Ennemmin kuin huomasinkaan, olimme edenneet jo aika läheisiin tunnelmiin. Ihmettelin käytöstäni, koska tapanani ei todellakaan ole halailla vieraita suunnilleen tunnin tuntemiani miehiä puistossa. Jotenkin kuitenkin luotin Jermoon, ja hän oli luonteeltaan (se vähä mitä siitä olin oppinut) todella kultainen ja suloinen ihminen.

No, lopultahan siinä sitten kävi niin, että pyysin häntä kylään. Tässä vaiheessa minua alkoi pelottamaan hieman, koska perjaatteessaahan Jermo olisi voinut olla kuka vain hullu joka vain esittää mukavaa päästäkseen lähelleni.

Meillähän se hempeily sitten jatkui, ja lopulta uskaltauduin pyytämään Jermoa yöksi.

Niinpä meidän välit vain lähenivät ja lähenivät ja pian löysinkin itseni todella läheltä, sillä jokin minussa tahtoi painaa huuleni vasten Jermon huulia. Samaa kai tuokin halusi, koska ei ainakaan pyristellyt irti.

Yhtäkkiä hän otti kasvoilleen lempeän mutta silti jotenkin villin ja intohimoisen katseen ja alkoi riisumaan vaatteitani. Olin hieman jännittynyt, koska en kuitenkaan tuntenut miestä, mutta annoin hänen silti jatkaa.

Ajauduimme sängylleni, ja minulla oli vain päällä alusmekkoni..

..lopulta ei ollut sitten enää sitäkään. Vaikka olimme tunteneet niin vähän aikaa, tunsin silti rakastuneeni Jermoon. Hän oli ihana mies.

Vietimme todella ihania hetkiä. Sängystä noustuamme Jermolla oli todella epäilyttävä, mutta silti niin mielenkiintoinen ehdotus. Hän tahtoi muuttaa kanssani asumaan. Olin kertonut hänelle talousvaikeuksistani, ja hänellä kuulemma oli rahaa, joten hän pystyisi auttamaan laskujen maksamisessa ja muutenkin. Asuisimme ensin ihan kämppiksinä ja kavereina, mutta toki jos suhteemme pysyisi yhtä lämpöisenä kuin se nyt oli, voisi meistä tulla jotain muutakin. Hetken mietittyäni suostuin.

Olin kuitenkin todella uupunut, joten painuin takaisin nukkumaan.

Minun nukkuessani melko mielenkiintoiselta tuoksahtava Jermo päätti mennä kylpyyn, mikä oli varmasti ihan hyvä ratkaisu.

Kylvettyään tuo päätti ajaa partansa, mikä sekin oli mielestäni mainio teko. Miehen ilme parani heti kun hän pääsi sängestään eroon.

Ja niinpä lopulta myös Jermo kömpi viereeni ja niinpä tuhisimmekin sikeästi aamuun asti.

Aamuisella vessareissullani huomasin pöntön olevan aika pahassa kunnossa ja vedessä lillui kaikkea todella epämääräistä, joten päätin avata tukoksen.

En sitten tiedä oliko kyse pöntön ällöttävyydestä vai mistä, mutta yhtäkkiä vain kaikki tuli ylös ja oksensin. Tunsin olon muutenkin jotenkin tosi huteraksi joten ajattelin tulevani kipeäksi.

Ruokahalut oli kuitenkin tallella ja Jermo oli tehnyt aamiaiseksi vohveleita, joten toki menin syömään hieman kuvottavasta olostani huolimatta.

Aamiaispöydässä aloimme puhua vakavasti taloudellisesta tilanteestamme, ja koska kummallakaan meistä ei ollut työpaikkaa, päätimme molemmat etsiä sellaiset. Jermolla oli koulutusta lääkärin alalta ja niinpä hän suuntasikin sairaalalle hakemaan töitä. Hän pääsi kuin pääsikin sairaalan hommiin, vaikka kyse ei ollutkaan vielä muusta kuin lähinnä siivoamisesta. No, alkuhan sekin.

Tämän jälkeen mies asteli kaupungin vaatemyymälään, missä oli myös parturikampaajan palveluita.

Jermon ollessa stailaamassa itselleen uutta ulkomuotoa menin hakemaan töitä ravintolasta. Kokkaaminen ja leipominen oli aina ollut minulle rakas harrastus, niin kaipa siitä voisi ammantinkin ottaa. Sain töitä tiskaajana.

Oho! Kukas se siinä? Jermohan se. No, paranihan tuon ulkonäkö aika reippaasti, vaatteet olivat puhtaat ja uudet sekä hiukset olivat saaneet hieman tummemman värin. Pian puhelimeni soi ja Jermo pyysi minua tulemaan juhlamekko päällä kaupungin hienoimpaan ravintolaan, eli samaan, jonne oli tänään aikaisemmin hakeutunut töihin.

Rutkasti komistunut Jermo tahtoi tarjota minulle illallisen. Olin lievästi järkyttynyt kuinka meidän niukka rahavarastomme riitti hänen uusiin vaatteisiinsa ja kalliiseen illalliseen, mutta Jermo vain käski minun olevan murehtimatta. Mikäs siinä sitten, olihan se kivempi syödä hyvää ruokaa hyvännäköisen miehen seurassa.

Aterian jälkeen mies olikin sitten taas aika villillä päällä ja hyvä että olin ehtinyt pöydästä nousta, kun hän tarrasi minuun kiinni ja painoi pehmeät huulensa huuliani vasten. Taksia odotellessamme hän kuiski korvaani kaikkia ihania romanttisia juttuja, ja olin innoissani kuin teinityttö limudiskossa.

Kotiin päästyämme vaihdoin takaisin arkivaatteet, joka tosin osoittautui hieman turhaksi. Jermo pyysi minua kanssaan sängylle makoilemaan, ja niinpä taas yksi asia johti toiseen.

Näin. Osaatte varmaan kuvitella mitä sitten tapahtui, koska minä itse en viitsi alkaa selittämään :DD Kuva siis peiton alta.

Puuhiemme jälkeen nousin sängystä ylös, samalla kun Jermo jatkoi nukkumista. Vanha yöasuni tuntui hiukan pieneltä, joten kaivoin kaapista isomman. Samassa mieleeni tuli melko pelottava ajatus; mitä jos olenkin raskaana? Oireita ainakin oli, oksentelu ja muu pahoinvointi, turvotus mahan kohdalla + Jermo ja minä olimme harrastaneet lapsentekopuuhia. 100% varma ei tietenkään voinut olla, mutta jotenkin vaistosin asioiden olevan erilailla.

Siinähän sitä sitte oli kerrottavaa. En tiennyt miten saisin asiani sanottua, koska emme lyhyen tuttavuutemme aikana koskaan olleet puhuneet lapsista joten en voinut tietää halusiko Jermo niitä vai ei. Itse olisin toki innoissani vauvasta jos hänkin olisi, mutta toistaiseksi ajatus kauhistutti. Lopulta kierreltyäni sain asian kerrottua, vaikka en pystynyt miestä katsomaan silmiin."Nyt taitaa olla niin, että.. että.. että olen.. raskaana.", sain soperrettua.

Kuin salama Jermo hyppäsi kaulaani ja syleili minua tiukkaan. "Tulen mukaan synnytykseen. Otan lapsesta vastuun.. kasvatan häntä rakkaudella..", Jermo selitti nopeasti. "Siis jos vain haluat sen pitää..", tuo jatkoi hitaammin. Vastasin toki myöntävästi, ja olin onnellinen. Vaikka emme olleet tunteneetkaan kauaa, tuntui silti kuin olisimme olleet yhdessä monta vuotta. Nyt kai olimme myös pari, joten mikäs tässä jos raskaus vaan sujuu loppuun asti kuten pitääkin.

Jermolla oli ensimmäinen työpäivä, mutta ehdimme kuitenkin jutella hetken aikaa ennen kuin kyytyi tuli hakemaan häntä. Mies jutteli vatsalleni ja lopulta halasi minua hellästi. Meillä oli puhetta että pitäisi alkaa katsomaan isompaa asuntoa, kai meillä vähän parempaa olisi varaa kuin missä asuimme nyt. Lupasin mennä Jermon ollessa töissä kirjaston koneelta katselemaan vapaita asuntoja.

Jermon ja minun juttutuokio venyi niin pitkäksi, että hän melkein myöhästyi kyydistään mutta onneksi hän kuitenkin ehti. Olisi ollut noloa jos olisi ollut myöhässä heti ensimmäisenä työpäivänään. Päästyään töihin hän soitti minulle ja käski ottaa juhlamekon mukaan. Lisäksi saisin tulla kotiin vasta neljältä. Jermolla oli varmaankin jotain suunnitelmia?

Lähdin sitten puolilta päivin kirjastoon kuten olimme sopineet.

Muutaman tunnin etsittyäni löysin kuin löysinkin mukavan asunnon, joka oli meidän budjetin mukainen, kuvien mukaan melko siisti, rakennuslupaa oli, eli jos haluaisimme joskus laajentaa taloa niin se olisi mahdollista, + mikä hienointa talo oli keskustassa. Soitin heti Jermolle joka kävi myös työpaikkansa koneelta katsastamassa talon ja antoi minulle luvan soittaa kiinteistövälittäjälle. Sovimme että menisimme Jermon kanssa tänään illalla ehtiessämme katsastamaan talon, ja mikä hienointa, jos tahtoisimme muuttaa siihen, se onnistuisi jo saman viikon aikana!

Koska aikaa oli viellä hieman yli tunti jäljellä, ajattelin lukea raskautta käsittelevän kirjan. Se sisälsi paljon hyödyllistä tietoa jota en olisi todellakaan tiennyt.

Kävin vaihtamassa juhlatamineet ylleni kirjaston WC:ssä ja tilasin taksin kotiin. Kuulin musiikin kantautuvan terassilta.

Olin järkyttynyt (hyvällä tavalla). Jermo oli järjestänyt romanttisen illallisen meidän terassille. Oli ihania kukkasia ja romanttista musiikkia, sekä tunnelmallinen kynttilä palamassa.

Syötyämme olin juuri lähdössä viemään astioita yläkertaan pesuun, kun Jermo tarttui käteeni ja polvistui eteeni. Sydämeni hakkasi varmaan kahtasataa kun hän kaivoi taskustaan pienen rasian ja avasi sen hitaasti. Laatikosta paljastui sormus. "Anette. Tiedän että me ollaan tunnettu vasta todella vähän aikaa, mutta silti meille on tapahtunut jo paljon asioita joihin muilla pareilla menee monta vuotta. En tiedä sitten kertooko se siitä, että me ollaan melko hätäisiä, vai siitä, että me vaan annetaan kohtalon kuljettaa ja ollaan täydellinen pari, mutta jokatapauksessa mä rakastan sua. Kun näin sut siellä puistossa, tiesin että meistä tulee viellä jotain, ja niinhän meistä tuli. Meistä tuli suloinen pari, ja lisäksi meille tulee suloinen vauva. Niinpä mä pyydänkin, että jos sä tulisitvaimokseni.", Jermo sanoi ystävällisellä äänensävyllä.

"Voi Jermo!", sain sanottua kyyneleiden seasta. Nyökkäsin voimakkaasti ja hyppäsin itkien miehen syleilyyn. Pujotin sormuksen sormeeni, ja se näytti niin kauniilta. Olin aivan onneni kukkoloilla, kunnes muistin sopimani asuntoesittelyn. Mainitsin asiasta Jermolle, joka sanoi että vaatteet vaan vaihtoon ja menoksi.

Niinpä sitten menimme katsastamaan uutta taloa, ja päätimme ottaa sen. Sovimme esittelijän kanssa, että muutto tapahtuisi jo muutaman päivän sisällä.

 

 

 

Eli sellainen oli ensimmäinen osa. Olihan toi vähän lyhyt ja laatu oli mitä oli, mutta ainakin yritin ;D Antakaa positiivista tai negatiivista (ihan miten haluatte) palautetta, niin osaan sitten sen mukaan jatkaa ensiosassa :)